Menkkahäpeä
Vulvodynian vuoksi joudun usein käyttämään klitoriskiihotinta, että saan tavallaan kroppani nopeammin valmiiksi yhdyntää varten. Olimme mieheni kanssa olohuoneessa ja orgasmin saatuani huomasin, että kuukautiseni alkoivat. Hätäännyin ja olin pettynyt: oli liian myöhäistä, että voisimme enää harrastaa seksiä. Olin aina onnistunut välttämään menkkaseksin, koska häpesin kehoani kuukautisten aikana. Silloin on turvonnut ja jotenkin kaiken kaikkiaan likainen olo. ”Voidaan mennä suihkuun”, mieheni sanoi ja auttoi minut ylös sohvalta. Seisoin hänen edessään jalat ristissä ja emmin. Oliko hän tosissaan? Haluaako hän ihan oikeasti, vaikka vuodan verta? Eikö häntä ällötä? Tajusin, ettemme olleet oikeastaan ikinä tehneet mitään menkkojeni aikana, koska minä itse olin vältellyt ja häpeillyt asiaa viimeiseen asti.
Olen vasta viime aikoina huomannut sen, kuinka kiinnitän huomiota aivan liikaa siihen, miltä tuoksun. Olen kuullut kavereiltanikin kommenttia siitä, kuinka tuoksun aina hyvältä. Olen ollut siitä tavallaan salaisesti todella ylpeä ja ajatellut sen olevan oma supervoimani. Pidän myös huolen siitä, ettei hengitykseni tai hikeni haise ja seksin aikana otan alushousuni aina itse pois, ettei kumppanini näe housuissa valkovuotoa. Stressaan ja pelkään paljon sitä, että olisin jollain tapaa likainen, vaikka kaikki edellä mainitut asiat kuuluvat kehon normaaliin toimintaan. Aloin pohtia mistä pakonomainen tarve pysyä puhtaana johtuu ja miksi häpeän omaa kehoani niin paljon. Itseäni ei haittaa esimerkiksi toisten hiki laisinkaan, mutta olen omista ruumiintoiminnoistani hyvin itsetietoinen ja epävarma.
Muistan kuinka yläasteella menkkasiteen vaihtaminen vessassa oli kunnon salainen operaatio ja liikuntatunnilla kuukautisten aikana vaihdoin vaatteet vessassa enkä muiden kanssa pukkarissa. Usein pojat nauroivat menkoille, eikä kavereiden kanssa koskaan niistä puhuttu. Oli pelottavaa kertoa ensimmäiselle poikaystävälle menkoista enkä koskaan ostanut siteitä itse, vaan laitoin äidin aina hankkimaan ne. Olen kantanut jo pienestä pitäen siis suurta häpeää harteillani. Vaikka nykyään asenteet menkkaseksiin ovat muuttuneet positiiviseen suuntaan, silti oletin, ettei kukaan voisi minua haluta, jos vuodan verta, enkä halunnut tavallaan ketään pakottaa myöskään siihen.
Aikaisimmissa suhteissa sain kuulla paljon ulkonäkööni tai hygieniaan liittyviä kommentteja. Näytin kuulemma tyhmältä, kun olin saamassa orgasmia, hengitykseni haisi pahalta aamulla ja minulle jopa suututtiin siitä, jos päästin vahingossa pierun. Kesti kauan, ennen kuin nautin anaaliseksistä, koska aikaisempi poikaystäväni oli kommentoinut hyväillessään pakaroitani, etten ollut pyyhkinyt takapuoltani kunnolla tai jos tulin vessasta, hän nauroi, kuinka pytty oli jättänyt punaiset jäljet takareisiini. Minulla oli valtavasti pelkoja kroppaani liittyen, joten aloitin jo melko nuorena pakonomaisen sheivaamisen, kävin suihkussa joka päivä ja pidin öisin shortseja alushousujeni päällä, ettei vain menkkasiteiden reunat näkyisivät.
Vasta nykyisessä suhteessa olen huomannut sen, kuinka paljon rennompi olen ja saan olla juuri sellainen kuin haluan. Purskahdin suihkussa itkuun, koska ensimmäinen menkkaseksikertani oli niin voimaannuttava. Mieheni sanoi, ettei häntä ole koskaan veri haitannut. Tuntui ensimmäistä kertaa siltä, etten ollut ällöttävä ja oloni oli turvallinen ja hyväksytty. Kesti 25 vuotta tajuta, etten ole kuukautisteni aikana vastenmielinen ja likainen, mutta olen onnellinen siitä, kuinka paljon suuria harppauksia olen tehnyt itseni hyväksymisessä. Moni varmasti pohtii näitä samoja asioita ja pelkää ihan turhaan kuten minä. Menkoista pitäisi puhua kouluissa enemmän ja inhimillisemmin, kuten olen usein asiasta ennenkin maininnut. Oppilaita pyydetään kirjoittamaan essee kuukautiskierrosta, muttei kerrota hyviä vinkkejä siihen, kuinka saada veritahra helpoiten pois housuista tai mikä kuukautissuoja olisi itselleen paras.
