Pilluterapia osa 2
Tällä kertaa ei jännittänyt läheskään niin paljoa, kuin ensimmäisellä käynnillä. Z1-rakennus on aika kaukana ja syrjässä verrattuna esimerkiksi Acutaan, mutta päätin silti lähteä kävellen. Liikunta on todella tärkeä osa hoitoa, kuten myös oikein syöminen. Tästä hoitokerrasta jäi ehkä eniten mieleen se, mitä EI saa tehdä.
Sokeri pitäisi jättää ruokavaliosta kokonaan pois. Onneksi en karkeista juurikaan välitä, mutta olen suuri cola- ja pasta-addikti. Cola pitäisi jättää käytännössä kokonaan pois ja pasta vaihtaa täysjyväpastaan. Helsingin Naistenklinikan ylilääkäri professori Jorma Paavosen (ns. vulvodyniaguru) mukaan moni vulvodyniapotilas ahdistuessaan syö lohdutuksena juurikin paljon sokeria, mikä taas ei ole ollenkaan hyvä asia alapäälle.
Stringejä tai muita kireitä alaosia ei saisi käyttää ja pitäisi suosia vaaleita alushousuja. Mustissa ja värillisissä alushousuissa on väriaineita, jotka saattaa ärsyttää ihoa.
Alapäätä ei saa sheivata. Hyvästi siis posliini alapää! Bikinirajoja saa saksilla siistiä, mutta muuten sheivaaminen saa jäädä ainakin hetkeksi unholaan.
Vaatteiden pesussa ei saa käyttää huuhteluainetta. Voitteko kuvitella! Tämä täytyy korvata etikalla. Kuulemma märkänä vaatteett saattavat haista, mutta kuivuessaan haju häipyy kokonaan pois.
Ei saisi ratsastaa, ajaa pyörällä tai käydä uimahallissa uimassa. Kloori ärsyttää myös limakalvoja.
Suihkussa olisi tärkeää käyttää ihan herkimmälle iholle tarkoitettua pesuainetta (esim. LV-tuotteet)
Alapäälle ilmakylpyjä, eli ihanteellisinta olisi nukkua alasti, mikä ei onneksi ole minulle ongelma.
Huh, no tuossa oli ainakin muutama, jonka vielä kotiin tullessani muistin. Tämän kaiken lisäksi sain paljon kotihoito-ohjeita. Joka ilta alapää pitäisi rasvata, itse kävin hakemassa apteekista Aco-sarjan voiteen. Joillakin se saattaa kirvellä, mutta muuten pitäisi sopia kaikille ihotyypeille. Sitten hankin myös estrogeenivoidetta, joka vahvistaa limakalvoja. Näitä tuotteita ovat esimerkiksi Ovestin ja Pausanol, jotka ovat emätinpuikkoja. Ihanteellisinta olisi jättää e-pillerit kokonaan pois tai vaihtaa minipillereihin/hormonikierukkaan, mutta en millään haluaisi luopua omista e-pillereistäni, koska ne ovat minulle juuri sopivia.
Koska viime kerralla itkin ja jännitin paljon, ei voitu tutkia emättimen sisäpuolta, mutta tällä kerralla olin jo huomattavasti valmiimpi tutkimuksiin. Alaosa riisutaan pois, käydään pyyhkeen kanssa makaamaan sängylle ja jalat laitetaan koukkuun. Lääkäri katsoi ensin limakalvot, jotka olivat kuulemma nyt ärtyneemmät kuin viime kerralla. Sitten hän varovasti työnsi sormensa sisälleni ja paineli emättimen seiniä ja pyysi minua kertomaan aina, jos minuun sattui. Jo emättimen aukolla tunsin kipua, mutta kipu paheni syvemmällä, seiskaan/kasiin asti tuntui kipua. Lääkäri piirsi paperille kipupisteeni, että minun on helpompi ymmärtää, missä ne sijaitsevat.
Ruokavalion ja muun emättimen hoidon (oikeanlaiset alusvaatteet, rasva yms.) lisäksi sain Femmax nimisen paketin (tämä on ilmainen, eikä tarvitse palauttaa hoitojen jälkeen), joka sisältää eri kokoisia kapseleita (dildon näköisiä kapistuksia), neljä eri kokoista päätä, jotka ajansaatossa pitäisi mahtua sisälleni ilman hirveätä kipua. Aloitetaan siis ohuemmasta päästä ja siirrytään paksuimpaan ja tätä kutsutaan dilataatiohoidoksi, kapseli työnnetään varovasti sisälle viisi kertaa, eli imitoidaan tavallaan yhdyntäliikettä. Jos kapseli ei mene ihan kokonaan sisälle, pitää silloin pysähtyä, hengittää syvään ja toistaa liike uudelleen. Eli tikkua ei pidä survaista väkisin sisälle. Tätä vielä tärkeämpi hoito on desensitisaatio, eli ”poisherkistäminen”. Tässä joko kapselilla tai peukalolla painellaan kipupisteitä ja pikkuhiljaa siedätetään itseään kivulle. Painallusten pitäisi kestää 30-90 sekuntia, mutta tähän ei tarvitse viedä aikaa kuin pari minuuttia.
Nyt ymmärrän, miksi lääkäri kysyi minulta ensimmäisellä kerralla, että kuinka motivoitunut olen tähän hoitoon. Se vaatii paljon aikaa, kärsivällisyyttä, kumppanilta ymmärrystä ja tukea ja pitkäjänteisyyttä, että kotihoidot tuottaisivat tulosta. Ei olisi mitään järkeä, että en noudattaisi hoitoja ja sitten ihmeteltäisiin, miksi hoito ei tehoa. Lääkäri sanoi, että olisi tärkeää, että kumppani tulisi edes yhdellä kerralla mukaan käynnille, koska tämä ei ole vain minun vaan meidän molempien ”ongelma” ja me hoidamme tätä yhdessä. Paljon on vielä minulla edessä, mutta olen valmis tekemään mitä vain, että seksielämäni palaisi ennalleen.
