Haluton
Meidät kutsuttiin katsomaan Teatteri Toivon näytelmä Haluton, joten suuntasimme viime lauantaina Helsinkiin, osoitteeseen Telakkakatu 6 ja istuuduimme katsomoon. Olin lukenut mitä näytelmästä kerrottiin ja kuvailut armottomasta visuaalisuudesta eivät olleet liioittelua. Visuaaliseen tykittelyyn olin siis osannut varautua, mutta minulla ei ollut aavistustakaan kuinka iholle ja sen alle näytelmä tulisi pääsemään.
Sara Salmenmäen käsikirjoittama ja ohjaama näytelmä kuvaa miehen seksuaalista haluttomuutta naisnäkökulmasta. Miten hajottavaa ja itsetuntoa romuttavaa se on, kun kumppani ei enään haluakaan seksiä, millaisia kauhuskenaarioita syntyy päänsisällä: ”onko sillä joku toinen”, ”olenko minä hänen silmissään vastenmielinen”, ”enkö riitä” ja kuinka sitä syyttää itseään toisen haluttomuudesta samalla kaikkensa antaen, keimaillen ja suihinottaen, jos vaikka tämä sytyttäisi toisen intohimon.
Vaan kun se ei mene ihan niin. Näytelmässä toistuva lause: ”Ne parit ovat onnellisimpia, joilla on vahva motivaatio tyydyttää kumppanin tarpeet” kiteyttää mielestäni hyvin haluttomuuden jatkumisen syyn ja myöskin siitä yli pääsemisen. Haluttomuuden syitä itsessään on useita kuten stressi, mielenterveysongelmat tai vaikkapa kehonrakennus, mutta se kuinka pitkään haluttomuuden antaa jatkua on ihmisestä itsestään ja omasta motivaatiosta kiinni. Nimittäin apua on tarjolla.
Eikä kumppanin tarpeiden tyydyttäminen tarkoita sitä, että seksiä harrastetaan vaikkei itse tahtoisi. Ei suinkaan. Mielestäni se pitää sisällään kommunikaation ja toisesta välittämisen. Vähintä, mitä haluton osapuoli voi tehdä, on keskustella asiasta kumppanin kanssa, kertoa miten ihana ja hyvä toinen on sekä osoittaa fyysistä rakkautta vaikka silittämällä tai pussailemalla. Aina mahdollisuutena on myös suoda toiselle oikeus hakea seksiä suhteen ulkopuolelta.
Salmenmäki haastatteli näytelmää varten kahdeksaa heterosuhteessa elävää naista ja yhtä naisen kanssa elävää naista. Mukana on myös hänen henkilökohtaisia kokemuksia sekä tutkimustietoa. Elämän raadollisuus tulee näytelmässä iskuna vasten kasvoja. Haluttomuus ei poistu itkemällä, raivoamalla tai syyttelemällä itseään tai toista. Mikäli haluttomuus on vaivannut suhdetta jo vuoden tai pari, saatika pidempään, ei se tule itsestään katoamaan. On turha jäädä odottelemaan ja toivomaan parasta. Jos suhteessa kärsii itse ja kumppani on haluton hoitamaan haluttomuuttaan, on valittava oma hyvinvointinsa.
Minulle päällimmäisinä tunteina näytelmässä esiintyi häpeä ja syyllisyys, sekä syyllistäminen. Haluttoman häpeä siitä ettei halua ja haluttoman kanssa elävän häpeä siitä, että mitä suhteelle on tapahtunut. Kyvyttömyys kommunikoida avoimestin häpeän vuoksi oli myös läsnä. Syyllisyys haluttomuudesta, kumppanin syyllistäminen toisen haluttomuudesta ja samalla myös itsensä syyllistäminen siitä, missä on menty vikaan, kun toinen ei enään minua halua. Raskaita tunteita ja raskas teema, joka on kaikessa hiljaisuudessaan läsnä monissa parisuhteissa.
Myös lohdullisuus oli suuressa osassa. Huojentava tajuaminen siitä, ettei vika ole sinussa, jos kumppanisi ei halua sinua. Voit päästää irti epätoivoisista yrityksistä saada toinen taas haluamaan sinua, kun käsität sen, ettei se ole sinun käsissäsi. Kukaan Salmenmäen haastattelemista haluttomista ei sanonut syyksi haluttomuuteen kumppaniaan. Haluttomuuden juuri ei piile siinä, että toisessa olisi jotain vikaa. Juuri löytyy haluttoman itsensä sisältä.
Vaikken tällä hetkellä ole parisuhteessa tai kärsi haluttomuudesta, on niitäkin kausia elämässäni ollut ja näytelmä avasi silmäni omille sokeille pisteille. Oli karua huomata miltä oma kuoreen vetäytyminen on saattanut toisesta vaikuttaa ja miten välinpitämätön sitä itse on toisen tunteiden suhteen ollut. Itselleni kun oli täysin selvää, että haluttomuuteni johtui omista mielenterveysongelmistani, mutta koska me ihmiset emme osaa lukea toistemme ajatuksia, ei kumppanini ole voinut sitä tietää, vaan on luultavastin vajonnut epätoivoon itsensä kanssa. Näytelmä toimi muistutuksena siitä miten kommunikointi on aivan ensisijaisen tärkeää parisuhteessa, varsinkin vaikeina aikoina!
Joten varsinkin parisuhteessa eläville suuri suositus mennä katsomaan Haluton! Kumppani kainaloon ja teatteriin. Voin taata, että keskustelua riittää näytelmän jälkeen, kunhan ensin saa prosessoitua sen mitä tuli todistettua. Aivan omanlaisen kokemuksen näytelmä antaa heille, joilla on suhteessa haluttomuutta tai ovat olleet sellaisessa suhteessa.
Tulevat näytökset: TO 20.4. klo 19, PE 5.5. klo 19 ja LA 6.5. klo 19
Lisätiedot ja lehdistöliput: info@teatteritoivo.net
