Kolmas luukku

Kolmannen luukun pohdintana on luottamus. Koen kaikenlaisten ihmissuhteiden nautinnon takana olevan luottamuksen. Oli kyse satunnaisesta seksistä, ystävyydestä, parisuhteesta tai vaikka työsuhteesta.

Luottamuksen pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta se ei aina ole sitä. Sen rakentuminen saattaa kestää suhteen laadusta ja siinä olevista ihmisistä riippuen, mutta kun sen saavuttaa, sitä kannattaa vaalia, koska rikkoutunut luottamus on vaikea korjattava.

Toiseen luottaminen mahdollistaa avoimuuden ja aidosti omana itsenään olemisen. Ei tarvitse pelätä liikaa toisen reaktiota, koska voi luottaa siihen, ettei mitään pahaa tapahdu. Voi kertoa itsestään, haluistaan, toiveistaan ja tarpeistaan rehellisestin, koska voi luottaa asioiden jäävän kahdenkeskeisiksi. Ei tarvitse peitellä ja häpeillä itseään, koska luottaa siihen, että on hyvä sellaisenaan.

Ja aivan kuten liian monien muidenkin asioiden, myös luottamuksen tärkeyden tiedostaa vasta sen menetettyään. Kun jää suhteeseen, jossa luottamus on rikkoutunut, se syö ihmistä. Ei ole enää varma toisesta. Epäilykset valtaavat tilaa nautinnolta ja suhde alkaa kuihtumaan.

Joten, kun luottamus on ansaittu sitä kannattaa kunnioittaa ja pitää arvossa. Suhteet ovat intiimimpejä, syvempiä ja nautinnollisempia sen kera.